Olen yksi kapuajista, joilla on käytössä Fwrd-urheilutietokone. Sillä voi seurata ja analysoida omia urheilusuorituksiaan, mutta mikä parasta, Traxmeetin kautta ne voi jakaa muiden kanssa.
Kapuajia 2006, 2008 ja 2010 kokoontui elokuun alussa Inariin. Kapusimme Otsamotunturille, minulla mukanani urheilutietokone. Nyt Sinäkin voit katsoa minkälaisen reitin kuljimme ja millä nopeudella sekä sykkeellä minä siitä suoriuduin.
Ruudun oikeasta yläkulmasta voit valita satelliitti-näkymän, joka on ehkä mielenkiintoisempi katsella. Se on varmaa, että tämän teknologian avulla saamme hyvää dataa lähetettyä sitten Mulanje-vuorelta!
Katso Otsamotunturille kapuamisemme klikkaamalla tästä.
lauantai 21. elokuuta 2010
tiistai 17. elokuuta 2010
Hyvä Suomi!
Suomi on maailman paras paikka asua! Tällaiseen tulokseen on päätynyt Newsweek -sanomalehti kun on arvioinut tutkimuksessaan sataa maailman maata kriteereinä terveys, koulutus, elämän laatu, taloudellinen dynaamisuus ja poliittinen ympäristö! No, eihän tämä mikään yllätys meille ollut, tiesimmehän me suomalaiset tämän ilman tutkimustakin! Vertailussa ei ollut Malawia ja jos olisi ollut, olisi jumbosija varmaan heltinyt, joten apu sinne on enemmän kuin tarpeellista.
Edelliseen kirjoitukseeni korjausta. Väärää tietoa tuosta sähköjen saamisesta kotikylääni olin saanut, nimittäin vierailin siellä viime viikonloppuna ja sähköistä ei vielä ollut tietoakaan 30. heinäkuuta riehuneesta myrskytuhosta johtuen. Ennakoitu oli, että ehkä kuitenkin elokuun aikana.... ja lehmätkin jo tietävät tulla itsekseen pellolta lypsylle kuullessaan kun aggregaatti jyräytetään käyntiin!
Edelliseen kirjoitukseeni korjausta. Väärää tietoa tuosta sähköjen saamisesta kotikylääni olin saanut, nimittäin vierailin siellä viime viikonloppuna ja sähköistä ei vielä ollut tietoakaan 30. heinäkuuta riehuneesta myrskytuhosta johtuen. Ennakoitu oli, että ehkä kuitenkin elokuun aikana.... ja lehmätkin jo tietävät tulla itsekseen pellolta lypsylle kuullessaan kun aggregaatti jyräytetään käyntiin!
torstai 12. elokuuta 2010
Karjalast...
Kiitoksii kovast kaikile mukan olleile ja enne kaikkee järjestäjile iha mahottoma mukavast reissust Ivaloo! Sielu ja miel sai siel hyyvvää käsittellyy, ja kehokii parast mahollist ravintoo. Ja taas jaksaa etteepäi!
Myö tääl Suome maas varmast kaik tunnetaa olo turvalliseks, ja näi o varmast täst etteeki päi, mut kyl miu ajatukset o saanu kova kolaukse viime aikaiste tapahtumie johost. Tuol Karjala mail ko o olt semmone helle ja sen pääle kaks myrskytuhhoo, et pien ihmine o iha kummissaa. Miukaa pientä perintömehtälänttii ei oo ennää olemassakaa mehtänä, o vaa puut maas rötkällää. Iha tul tippa silmää ku sen tuho ensimmäist kertaa näk, miekii oo siel puol vuossattaa käynt millo marjas tahi sienes, millo halo teos ja viimeks tänä kevvään kuitupuit miehe kans kaatamas ja tie laitaa vetämäs. Ja kui mont kertaa siel oon akkui ladant, käynt hiljaisuutta ja tuule huminaa kuuntelemas. Siel miu synnyikyläl tul sähkötkii vast kahe viiko pääst tuhoist eikä puhelimmii oo vieläkää saant kaikis paikois kuulumaa. Tää kaik laittaa ajattelemmaa, et kyl meil o kuitekii kaik nii hyväst, et valittaa ei pitäs mistää. Millaset tuntemuksetha tullootkaa mielee siel kaukan Malawis ko nää meijäkii sinällää pienet vastoikäymiset saap tällei miele järkkymää!
Myö tääl Suome maas varmast kaik tunnetaa olo turvalliseks, ja näi o varmast täst etteeki päi, mut kyl miu ajatukset o saanu kova kolaukse viime aikaiste tapahtumie johost. Tuol Karjala mail ko o olt semmone helle ja sen pääle kaks myrskytuhhoo, et pien ihmine o iha kummissaa. Miukaa pientä perintömehtälänttii ei oo ennää olemassakaa mehtänä, o vaa puut maas rötkällää. Iha tul tippa silmää ku sen tuho ensimmäist kertaa näk, miekii oo siel puol vuossattaa käynt millo marjas tahi sienes, millo halo teos ja viimeks tänä kevvään kuitupuit miehe kans kaatamas ja tie laitaa vetämäs. Ja kui mont kertaa siel oon akkui ladant, käynt hiljaisuutta ja tuule huminaa kuuntelemas. Siel miu synnyikyläl tul sähkötkii vast kahe viiko pääst tuhoist eikä puhelimmii oo vieläkää saant kaikis paikois kuulumaa. Tää kaik laittaa ajattelemmaa, et kyl meil o kuitekii kaik nii hyväst, et valittaa ei pitäs mistää. Millaset tuntemuksetha tullootkaa mielee siel kaukan Malawis ko nää meijäkii sinällää pienet vastoikäymiset saap tällei miele järkkymää!
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Ilmoitusmyyntiä Oulun seudulle!
Forum24-lehden väliin olemme oululaisten kapuajien kanssa tekemässä hyväntekeväisyysaiheista liitettä Iisalmen mallin mukaan, johon myymme tavallista edullisempaa mainostilaa yrityksille. Liite ilmestyy 9.9.2010 torstaina Forum24-lehden välissä. Mainoshinnat liitteessä ovat Forum24:n listahintoja edullisemmat, ja kaikki katetuotto ilmoitusmyynnistä menee suoraan hyväntekeväisyyteen ja Kapua-hankkeelle (www.kapua.fi). Liitteessä tulee olemaan artikkeleita äitiysterveyden parantamisesta, Kapuajien triathlonista Malawissa sekä köyhien maiden äitien ja lasten asemasta.
Nyt oululaiset mukaan kampanjaa tukemaan!! Ja esimauksi voi piipahtaa kaupunginkirjaston näyttelytilassa katsomassa Everestin näyttelyä! Hop hop Pohjois-Suomi!! Näytetään, että pohjoisessa puhalletaan yhteen hiileen!
Nyt oululaiset mukaan kampanjaa tukemaan!! Ja esimauksi voi piipahtaa kaupunginkirjaston näyttelytilassa katsomassa Everestin näyttelyä! Hop hop Pohjois-Suomi!! Näytetään, että pohjoisessa puhalletaan yhteen hiileen!
maanantai 9. elokuuta 2010
Kapualainen
Olla "kapualainen", onko se joku erikoisen ajatusmaailman omaava henkilö vai kerran elämässä koettu projekti. Mielestäni ensimmäinen on lähempänä, mieli vahvistui viikonloppuna Inarin erämaassa, kaukana sähköstä ja lvi mukavuuksista.
Siellä oli henkilöitä Kapua 06 Kililtä, 08 Nepalista ja meitä 2010 ryhmistä. Toisillemme osin tuntemattomia, mutta jo esittelykierroksen aikana mielessä napsahti, noihan on mahtavia, tutunoloisia ja samanhenkisiä ihmisiä. Oli kiva kuulla aikaisempien reissujen kokemuksia, niin hyviä kuin huonompiakin, jospa opiksi ehdimme ottaa. Vaellus paikalliselle huipulle, saunaa, uintia kalastusta ;) turinoita ja yhdessä toimintaa sekä herkkuja syöden. Homma hoitui yhdessä tehden vaikka karkasinkin Atin ja Kaarinan kanssa ennen loppusiivousta. Pitkään nukkuneet paikkasivat karkulaisten osuuden, ktos.
Enää seitsemän viikkoa, nyt viimeistään alkaa loppukirin aika. Tsempataan loppuun tässä projektissa, vaikkakin kuuleman mukaan ei se lopu kun kone laskeutuu Malawista Hkiin ja poistumme kukin omille teille. Mieli myllertää, kyseessähän ei ole lomamatka.
Oulun pääkirjastossa on parasta aikaa Kapua 08 Nepalin reissun valokuvanäyttely, käykääpä tutustumassa kuviin komeisiin.
Mutta on tää myös kerran elämässä kokemus.
Kiitos Atille autoilusta.
Siellä oli henkilöitä Kapua 06 Kililtä, 08 Nepalista ja meitä 2010 ryhmistä. Toisillemme osin tuntemattomia, mutta jo esittelykierroksen aikana mielessä napsahti, noihan on mahtavia, tutunoloisia ja samanhenkisiä ihmisiä. Oli kiva kuulla aikaisempien reissujen kokemuksia, niin hyviä kuin huonompiakin, jospa opiksi ehdimme ottaa. Vaellus paikalliselle huipulle, saunaa, uintia kalastusta ;) turinoita ja yhdessä toimintaa sekä herkkuja syöden. Homma hoitui yhdessä tehden vaikka karkasinkin Atin ja Kaarinan kanssa ennen loppusiivousta. Pitkään nukkuneet paikkasivat karkulaisten osuuden, ktos.
Enää seitsemän viikkoa, nyt viimeistään alkaa loppukirin aika. Tsempataan loppuun tässä projektissa, vaikkakin kuuleman mukaan ei se lopu kun kone laskeutuu Malawista Hkiin ja poistumme kukin omille teille. Mieli myllertää, kyseessähän ei ole lomamatka.
Oulun pääkirjastossa on parasta aikaa Kapua 08 Nepalin reissun valokuvanäyttely, käykääpä tutustumassa kuviin komeisiin.
Mutta on tää myös kerran elämässä kokemus.
Kiitos Atille autoilusta.
Maanantai 9.8.2010 |
AAMUN AJATUS
Tämä usko
julistaa yhteisen halun
ehdottomalla suulla:
Ihmeitä
ei pidä odotella,
ihmeitä
pitää tehdä!
-Tommy Tabermann
Viime päivät ovat ovat olleet hikisiä -varsinkin metsissä mustikoiden ja vadelmien kerääjille, joihin itsekin kuulun. Marjastamisen ja pakastamisen ohessa olen yrittänyt löytää itsestäni uutta virtaa keräystoimintaan: Lähinnä sähköpostin muodossa eri toimijoille. Ei käy kieltäminen, etteikö pientä väsymistä ole ollut havaitavissa.
Tämän vuoksi itselleni ja kaikille blogin lukijoille mihin tahansa elämän tilanteeseen sopivat Tommy Tabermannin sanat löytyivät Positiivareiden Ajatusten Aamiaiselta! Kannattaa tilata omaan postiin! Kesätauolta palannut Ajatusten Aamiainen virkisti kummasti syntymäpäiväaamua, joka alkoi ensin hyvin: Lähdin virkistävälle aamulenkille. Lenkin puolivälissä "törmäsin" ampiaiseen, joka otti nokkiinsa ja pisti reiteen. (jo toinen kerta tänä kesänä) Joka tapauksessa aloittamalla päivän lukemalla jotain kannustavaa esim Ajatusten Aamiaispostia saa uutta uskoa tekemiseen ja lässähtämisen vastustamiseen. Miten helppoa on antaa periksi!
Meillä on hieno tavoite: Saada Malawin äidit tietoisiksi omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa omaan elämäänsä-koulutuksen ja valistuksen kautta. Se on ainoa todellinen ja vaikuttavin tapa auttaa ihmistä:tehdä tietoiseksi omista voimavaroistaan. Väestöliiton projekti kouluttaa vapaaehtoisia valistustyöhön on hieno idea. Sillä päästään lähelle äitejä ja he itse tekevät valinnat ja muutokset.
Lähde sinäkin tukemaan tätä projektia! 10 eurolla saadaan vapaaehtoiselle ehkäisyneuvojalle materiaalipaketti, 20 eurolla annetaan terveydenhoitajalle hiv-koulutus, 300 eurolla saadaan sata neuvolakäyntiä ja 1000 eurolla peruskorjataan äitiysneuvolaa! Etsi "sopivan kapuajan" viitenumero www.kapua.fi sivuston kapuajat kohdasta ja ole mukana tekemässä ihmettä!
Meidän tavoitteemme 100 000 euroa on puolivälissä: Lähde sinäkin mukaan loppukiriin ja kannusta ystäviäsikin mukaan hyvän asian puolesta: Annetaan Malawin äideille mahdollisuus iloita syntymän ihmeestä ja lapselle mahdollisuus elää rakastavan äidin valvovan silmän alla.
Ei jäädä odottamaan ihmettä- TEHDÄÄN SE YHDESSÄ!
Elvi Kangasalta
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Vanaja Castle update
We had the charity golf afternoon and gala on the 31st of July in beautiful Vanaja Castle. Thanks Pekka and Mika for making this happen!
We had less participants than anticipated, but the day was great. The feeling was warm and relaxed, and I would really count this as a super successful day. Also big big thanks for Taru who hosted us during award ceremony and gala dinner.
Some observations from the game - of course my biggest disappointment was that I lost longest drive to Reijo :-). Also, after 2 months total hot and sunny weather, we got totally wet during first 2 runs. Luckily www.viinitkotiin.com was hosting us during the way with champagne and other beverages, so this helped recovering and actually rest of the day was sunny. Btw, viinitkotiin.com has promised to donate 50cnts per bought bottle to KAPUA, pls refer to that if you order wines/champagne from there or come to winetastings in capital area.
Official results of KAPUA Golf 2010 are as follows (and super awards, thanks to Anssi and Palkintotukku):
Best lady and closest the pin (both) Monica Iivonen
Longest drive Reijo Karhu
3rd Heikki Atrila
2nd Jarno Kurtti
1st Matti Väyrynen, also awarded with the surpise award All African star (as they had internal competition among the people who lived in South Africa)
After the game we prepared for the gala, and this was a pleasant occasion as well. Food and service were excellent, people lively and we ended up in Vanaja Castle pub and disco at the end. Taru and myself also updated people with a bit of KAPUA knowledge, showed videos etc.
Hope we can do this again with next KAPUA project, just to change the timing a bit so we will get many more people with us. Anyhow we gained around 1000e to KAPUA.
Thanks to all participants who made the day!!!
See the photo album in http://www.facebook.com/pages/Erja-Kapuaja/132540580089925?ref=ts.
Confessions...
WOW what a summer we have had so far. It has been quite different in so many ways I thought in advance... The main thing is that have to confess, training has been in its minimum. I am still counting on good basis from spring and will make a super intensive period still August and September. My friend laughed out loud as yesterday (surprisingly me being home for once) we went to my garage, and I honestly did not know which bicycle was mine.... so that much about training at least with a bike.... Tennis is in good shape as well as jogging... Me being totally free this summer revealed the total enjoyee-freak in me, I really have done only things that I feel like, nothing compulsory. What a feeling. Not that good combination with staying in shape :-)
I will post some nice feelings from our Vanaja Castle KAPUA happening, this was a success even though quite small. Anyhow over 1000e gathered for KAPUA.
I am happy to meet this coming weekend the active Climbers from -06-08 and 2010 in Inari!
Should not hope cooling weather but for training purposes, let there be some cooler days at least quite soon :-)
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Hajaannus
Perinteiset alueelliset yhteisöt rapautuvat ja perheet hajoavat. Väki siirtyy muualle toimeentulon perässä jättäen kotipaikkakuntansa, vain vanhukset pysyvät kotikylissään. Kasvukeskusten ja kaupunkien ulkopuolelle jäävät alueet suorastaan surkastuvat ja hiipuvat. Liikenneyhteydet ovat vähän niin ja näin, lähimpään lääkäriin on useamman tunnin matka. Ainoa ero Afrikkaan taitaa olla se, etteivät pois muuttaneet lähetä rahaa taakse jääneille. No, Suomessa on sentään sosiaaliturva ja kansaneläke.
Hanna-Maija Kause esitti Facebook-sivullani tärkeän kysymyksen siitä, miten tukea paikallisia yhteisöjä ja ihmisiä olemaan vahvoja ja elinvoimaisia siellä missä ovat. Hän antoi esimerkiksi Botswanan, jossa ”siirtotyöläisyys Etelä-Afrikkaan on vuosikymmenien saatossa rapauttanut perinteisen yhteisön ja perheen. Seurauksena ovat hajanaiset perheet, yksinäiset äidit ja valtava hiv-epidemia.”
Hanna-Maijan kommentti sai minut pohtimaan esimerkkejä myös lähempää, kuten alussa havainnollistin. Pohjois- ja Itä-Suomen lisäksi mieleeni tuli Viro, jossa niin sanottujen osa-aikaorpojen määrä kasvaa koko ajan, vanhempien tehdessä työputkia Suomessa. Afrikkalaisten maiden mittakaavassa seuraukset ovat aivan eri luokkaa, mutta joitain yhtymäkohtia juuri perinteisten yhteisöjen ja kanssakäymisen murtumisen osalta on havaittavissa.
En tiedä voiko Afrikassakaan puhua diasporasta, sillä se tarkoittaa koko ryhmän pakotettua liikkumista sijoiltaan. Diasporassa kansa tai ryhmä säilyttää oman identiteettinsä, vaikka elääkin eristyksessä alkuperäisestä kulttuuristaan (wikipedia). Nykyisessä hajaannuksessa taakse jää osa porukasta ja itse muuttoliikekin on sirpaleista. Isä menee länteen, äiti itään.
Onko minun siis syytä olla pessimisti ja todeta, että olemme jo auttamattomasti myöhässä tässä hajaannuksen maailmassa. Kuten myös Cristina Andersson toi ansiokkaasti esiin, kehitysyhteistyön lähtökohta on harjoittaa sitä niin, että se ”edistää autettavien omaa kyvykkyyttä parantaa oman elämänsä laatua ja yhteisönsä toimintamahdollisuuksia.” Entä jos oma kotiyhteisö on jo aikoja sitten hajonnut ja ainoa jäljelle jäänyt on väliaikainen, samassa tilanteessa olevien hengenheimolaisuus? Sellainen, joka perustuu vain tilapäisyyteen. Mihin rakentuu enää siinä vaiheessa kestävä kehitysyhteistyökään?
Maailmantuskan keskeltä Sinua tervehtii Krisse-Kapuaja.
Hanna-Maija Kause esitti Facebook-sivullani tärkeän kysymyksen siitä, miten tukea paikallisia yhteisöjä ja ihmisiä olemaan vahvoja ja elinvoimaisia siellä missä ovat. Hän antoi esimerkiksi Botswanan, jossa ”siirtotyöläisyys Etelä-Afrikkaan on vuosikymmenien saatossa rapauttanut perinteisen yhteisön ja perheen. Seurauksena ovat hajanaiset perheet, yksinäiset äidit ja valtava hiv-epidemia.”
Hanna-Maijan kommentti sai minut pohtimaan esimerkkejä myös lähempää, kuten alussa havainnollistin. Pohjois- ja Itä-Suomen lisäksi mieleeni tuli Viro, jossa niin sanottujen osa-aikaorpojen määrä kasvaa koko ajan, vanhempien tehdessä työputkia Suomessa. Afrikkalaisten maiden mittakaavassa seuraukset ovat aivan eri luokkaa, mutta joitain yhtymäkohtia juuri perinteisten yhteisöjen ja kanssakäymisen murtumisen osalta on havaittavissa.
En tiedä voiko Afrikassakaan puhua diasporasta, sillä se tarkoittaa koko ryhmän pakotettua liikkumista sijoiltaan. Diasporassa kansa tai ryhmä säilyttää oman identiteettinsä, vaikka elääkin eristyksessä alkuperäisestä kulttuuristaan (wikipedia). Nykyisessä hajaannuksessa taakse jää osa porukasta ja itse muuttoliikekin on sirpaleista. Isä menee länteen, äiti itään.
Onko minun siis syytä olla pessimisti ja todeta, että olemme jo auttamattomasti myöhässä tässä hajaannuksen maailmassa. Kuten myös Cristina Andersson toi ansiokkaasti esiin, kehitysyhteistyön lähtökohta on harjoittaa sitä niin, että se ”edistää autettavien omaa kyvykkyyttä parantaa oman elämänsä laatua ja yhteisönsä toimintamahdollisuuksia.” Entä jos oma kotiyhteisö on jo aikoja sitten hajonnut ja ainoa jäljelle jäänyt on väliaikainen, samassa tilanteessa olevien hengenheimolaisuus? Sellainen, joka perustuu vain tilapäisyyteen. Mihin rakentuu enää siinä vaiheessa kestävä kehitysyhteistyökään?
Maailmantuskan keskeltä Sinua tervehtii Krisse-Kapuaja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)