"Miksi niin harvoilla tieto, elämänkokemus ja viisaus yhdistyy harmoniseksi, lämpimäksi persoonallisuudeksi? Sellaisen kohdatessani lämmittelen salaa hänen valossaan, ja illalla olen iloinen hyvästä päivästä."
Tämä mietelause pätee varmaankin joka puolella maailmaa! Olen tähän ikään huomannut etten oikeastaan pidä matkustamisesta minulle uusien monumenttien näkemisen toivossa, tai siksi että paikallista arkkitehtuuria on kiva käydä ihailemassa. Ei ole syytä matkata maapallon toiselle puolelle vain lisätäkseen yhden kohteen lisää nähtyjen turistinähtävyyksien listaan. Matkustamisessa oikeasti minua kiehtookin paikalliset ihmiset. Kaikista ihaninta on päästä kurkistamaan muiden kulttuurien sisään, kuvitella paikallisten ihmisten arkea ja yrittää hahmottaa heidän maailmankuvaansa. Miettiä mitä ovat heidän ilonsa, surunsa ja huolenaiheensa, miten he elävät arkeaan lähimmäistensä kanssa. Tätä on varsin hauskaa tehdä ihan paikallisesti katukahvilassa hiljaa istuskellen ja katsellen ohi vilistäviä ihmisiä – miettiä mihin heillä on kiire tai ihastella extroverttien persoonallista pukeutumista. Tätä on myös erittäin mielenkiintoista tehdä kaukana kotoa, ihan erilaisessa kulttuurissa.
Tässä Kapua onkin niin ihana mahdollisuus uusiin elämyksiin – mehän päästään tutustumaan ihan erityisen hienosti malawilaisiin heimopääliköihin, sekä paikallisten naisten ja lasten oloihin! Mikä voisi olla kiinnostavampaa, miten erilailla heidän täytyykään elää arkeaan! Haluan silmälaput silmiltä pois, ymmärtää maailmaa vähän oman navan ympäriltäkin. Oma totuus ei ole oikea totuus. Onko oikeita totuuksia olemassa? Voiko kukaan sanoa, että ”tämä on ainoa oikea totuus”, voiko kukaan hahmottaa koko maailmaa sanoakseen noin? Voidaanko esimerkiksi sanoa, että luterilainen usko on ainoa oikea ja kaikki muut miljardit ovat väärässä? Voidaanko sanoa että pohjoismaalainen elämäntapa on ainoa oikea? Kuka tuntee itsensä niin suureksi että mahtavaksi, että voi oikeasti sanoa että toisen tapa elää on väärä? Meillähän voi olla yhtä monta omaa totuutta kuin on ihmisiä pallolla. Miten voimme olla joskus niin paljon muiden yläpuolella, että voimme tuomita toisten tapaa olla ja elää...? Yhtäkkiä yllä oleva mietelause kuulostaakin taas niin oikealta. Suvaitsevaisuus on viisautta, ja se kumpuaa vahvasta ymmärryksestä ja itsetuntemuksesta – lujasta itsetunnosta, jolloin ihmisellä on varaa hyväksyä muutkin sellaisena kuin he ovat, lakien antamissa puitteissa.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nautitaan ihanasta keväästä!
Osallistukaa meidän keräykseen, olkaa aktiivisia ja auttakaa lähimmäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti