maanantai 15. helmikuuta 2010

perunakuokka vai partaterä?

9 kuukauden projekti on hyvässä vauhdissa, aamupahoinvointia ei ole (onneksi) ilmaantunut, eikä pahoinvointia oikeastaan muutenkaan. Aikaa lähtöön on reilu 7kk, tuntuu pitkältä ajalta mutta toisaalta hyvin lyhyeltä - riippuu katsantokannasta ja vertailukohteesta ;)

Noin kuukausi sitten olleen kuntotestin jälkimainingeissa lupasin kovasti aloittaa kuntokuurin - ja aloitinkin sen hommaamalla sykemittarin. Mittari toimii hienosti, tai ainakin se kello siinä - eipä ole muuhun käyttöön mittari vielä juuri päässyt. No joo, sitä kun ihminen polttaa liian montaa rautaa kerrallaan ja lepää liian vähän, luonto onneksi hoitaa asian pysäyttämällä, ja jos ei tajua pysähtyä hyvällä, pysäytetään sitten rajummin. Olen onneksi tämän jo oppinut ja hiljensin tahtia kerrasta, syyksi riitti pienet flunssan oireet - ja kun vaan otti tovin hissukseen, niin taas on ukossa virtaa. Umpihankeen siis!

On ollut upeaa nähdä kuinka hienosti ihmiset tämän tärkeän asian ovat ottaneet - siis kohteemme, ei minun pientä flunssaani ;)
Lienee siis monille päivänselvää että perushyvinvointi lähtee lasten hyvinvoinnista, ja mikäli äiti ei voi hyvin, on lapsellakin varmasti vaikeuksia.

Viikonloppuna messuilla puhuin tästä projektista hyvin monen kanssa ja ymmärsin itsekin vielä konkreettisemmin mitä hygienia tarkoittaa kehitysmaiden oloissa - ja kuinka pienillä satsauksilla oloja kohennetaan. Eräs nainen kertoi kuinka napanuora saatetaan katkaista samalla kuokalla millä nostetaan perunat, koska muutakaan teräasetta ei välttämättä ole.
Mitä maksaa steriili veitsi? Saisiko länsimaalaiselle hyvin pienellä summalla steriilit veitset yhden sairaalan koko vuoden synnytyksiin, ja montako ihmishenkeä voitaisiin säästää kappalehinnaltaan muutaman sentin veitsillä?

Olen hyvin kiitollinen että saan olla tällaisessa projektissa mukana ja omalta osaltani pääsen tekemään jotain konkreettista hyvinvoinin eteen.


-Anteliaisuutta on antaa enemmän kuin voi, ja
ylpeyttä on ottaa vähemmän kuin tarvitsee-

-Kahlil Gibran

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti