Valintoja valintoja

Olen itse yrittäjänä pyrkinyt toimimaan tavalla, joka itsestä tuntuu oikealta. Tämä tapa ei taida kuitenkaan olla ihan nykyaikaisen 'bisneskäsityksen' mukainen, koska en ole koskaan tähdännyt suuriin voittoihin, vaan siihen että noudatan omia arvojani ja välitän hyväksi havaitsemiani asioita eteenpäin.
Haluankin tämän arvokkaan Kapua-projektin myötä tuoda kohdaltani esiin myös sen, että kovassakin bisnesmaailmassa voi olla humaaneja ja eettisiä arvoja - muuallakin kuin paperilla. Jokainen voi tehdä konkreettisesti jotain toisen ihmisen avuksi.
Harva pystyy kuitenkaan konkreettisesti lähtemään esim. avustustyöhön vaikka haluaisikin, mutta pienelläkin lahjoituksella saa luotua jo valtavasti mahdollisuuksia avustuskohteessa, ja se jos mikä on konkreettinen teko.

Esimerkkinä konkreettisista toimijoista nostan esiin Pälkäneen Yrittäjät ry:n, joka yhdistyksenä on lähtenyt mukaan tukemaan hanketta. Toivoisin että tämä esimerkki yksittäisen yhdistyksen panoksesta olisi mallina muillekin yhdistyksille, yrityksille sekä yksityisille henkilöille mahdollisuudesta kantaa kortensa yhteiseen hyvään.

Yksittäisen lahjoittajan apua on hankala koordinoida perille, mutta tässä hankkeessa on iso yhteistyökumppani, eli Väestöliitto, joka mahdollistaa sen että jokainen tukieuro menee perille sinne minne se on tarkoitettukin.

Anne Frankin sanoin, kevättä enteilevään sunnuntaihin:

Onpa hienoa että kenenkään ei tarvitse
odottaa hetkeäkään voidakseen alkaa
tehdä maailmasta parempaa.

-Anne Frank-

Malawiin, Malawiin

Hei Kaikille!

Kangasala herää blogiviikon perjantaina. Tulin kaksi viikkoa sitten Phuketista. Lämpöä 30 ja risat, ei edes pilviä, lämpimät yöt. Kyllä se pää vähemmästäkin pehmenee. Paluu pakkaseen ja tuiskuun olikin sitten vaikuttavaa. Kuntoa olen hoitanut hiihtelemällä ja väliin juoksulenkillä-pakkaskeli ei vedä ladulle. Tänään kuitenkin -5, joka takasi niin hyvän kelin, että meni vähän överiksi: 20km ja energiapula loppupäiväksi.

Mutta asia, josta ajattelin kirjoittaa onkin se, miten varainkeruuta olen aloittanut. Kirjoitin "Joulukirjeen" kaikille ystäville ympäri Suomea. Toivon, että sieltä tulee pieniä puroja, jotka toivottavasti kasvaa. Sähköpostia olen kirjoitellut kuntaan, muutamille yrittäjille ja tänään aloitin rohkeasti soittamaan, kun vastauksia postiin ei tullut. Kiireitä yrityksillä tuntuu olevan, mutta eivät tyrmänneet. Nyt vain saman malliin aijon jatkaa.
Haastattelu tehtiin reilu viikko sitten paikallislehteen. Juttua ei ole vielä julkaistu- toivon, että se aloittaisi kiinnostuksen, joka helpottaa yhteydenottoja. Toivottavasti ensi viikolla. Olisi hienoa saada tavoite nopeasti täyteen ja sitten vielä boonusta päälle.

Väliin tulee pieni paniikki, että miten onnistun tavoitteessani. Vaikka olen eläkkeellä koko aikaa ei voi Kapuaan käyttää, sillä aikuislukio teettää paljon töitä. Lisäksi suunnittelen oman pienen yrityksen avaamista, sillä olen opiskellut luontaishoitajaksi ja shiatsu dipl.terapeutiksi ja jatkan edelleen näitä oppeja- kiinalaisen lääketieteen opintojen parissa. Ei ole vapaa-ajan ongelmia.

Kuitenkin päätavoite on Malawi! Ne kuvat sieltä äitien "oleskelutilasta", jossa ei ole edes sänkyjä on järkyttävä. Kyllä me nämä asiat laitetaan kuntoon -eikö vain?

Toivon kaikille menestystä, että saamme hyviä tukijoita ja että tavoitteemme täyttyvät tuplasti!

Terveisin Elvi

Hei kaikki Suomen talvessa puurtajat!

Erityisesti tällä viikolla on tullut mieleen tämän pienen pallomme erilaisuudet säänkin suhteen. Olen pyöräillyt töihin parina päivänä, ensin maanantaina kovassa pakkasessa ja sitten tiistaina kotiinpäin mahdottomassa lumituiskussa, tai oikeammin suurimman osan matkaa, kuusi kilometriä, työntänyt pyörää. Mielessä on tällöin ollut hyvin vahvasti Malawi; ajatustyönä varainkeruu ja toisena tämä sääolosuhteiden valtava vastakohtaisuus, me täällä pakkasessa ja he siellä helteessä. Me sentään tiedämme jotain helteestäkin, mutta todennäköisesti siellä ei pystytä kuvittelemaankaan meikäläisiä olosuhteita. Mikä rikkaus meillä täällä tässäkin suhteessa!

Tuntuu, että ajatukset ovat päivä päivältä aina enemmän ja enemmän tässä projektissa ja sen onnistumisessa. Lykkyä meille kaikille!

Malawi - Africa for Beginners?

Pyryttää, pakastaa, paukkuu, junaliikenne tökkii ja ihmiset voivat oikein porukalla päivitellä, että tämmöstäkö se talvi oli ennen vanhaan vai ollaanko nyt menossa kohti jääkautta. Ja entäs se ilmastonmuutos? Pitikö sen tällaisena näyttäytyä?
Kaiken tämän keskellä maa nimeltä Malawi eteläisessä Afrikassa tuntuu kaukaiselta pikku helmeltä. Värikkäältä, kiehtovalta, hurjalta. Malawista käytetään muun muassa nimityksiä ”The Land of the Lake” ”The Warm Heart of Africa” ja ”Africa for Beginners”. Omat Afrikan alkeeni olen suorittanut jo muutama vuosi sitten parin kuukauden pestillä Senegalissa ja Gambiassa. Mutta ei kai kukaan voi väittää tuntevansa koko valtavaa mannerta muutaman maan perusteella? Yhtä päätöntä kuin vetää maantieteellisiä johtopäätöksiä Afrikan tähti -pelin pohjalta. Kulttuurien kirjo mantereella on valtaisa, joten naiivin innokkaana noviisina lähestyn minäkin Malawi-haastetta. Miltä näyttää Sapitwa, Mulanje-vuoren korkein huippu? Kuinka kylmiä ovat yöt telttamajoituksessa? Minkälaista on veneillä Shire-joella, jota pitkin tutkimusmatkailija David Livingstonekin aikoinaan seilasi? Miltä kuulostaa malawilaislasten nauru? Kiinnostavaa on nähdä tropiikin savusauna lungwenalaiseen tapaan (tarina kertoo, että se toimisi tällä hetkellä polkupyörävarastona tai mahdollisesti jopa kanalana; en malta odottaa!) ja paikallisten lasten teatteriesitys.
Synnytyssairaalaan tutustuminen tulee olemaan yksi tärkeimmistä – ja varmasti myös liikuttavimmista hetkistä matkallamme. Malawin äitiyskuolleisuus on maailman korkeimpia. Lähes joka 15. malawilaisäiti kuolee raskauteen tai synnytykseen. On todella hienoa olla mukana tällaisessa projektissa, joka kerää varoja yhteen maailman köyhimmistä maista. Helmikuun ratoksi voisin tehdä kinosten keskellä sinnittelevässä Suomessa vaikkapa ambulanssin lumesta. Oikean ambulanssin haluaisin nähdä kiitävän Mangochin savisilla teillä jo ensi syksynä.
Tällä hetkellä Lilongwe, Lungwena ja Liwonde menevät niminä vielä helposti sekaisin, mutta jo muutaman kuukauden päästä olen käynyt niissä jokaisessa ja osaan ulkoa, mikä niistä on luonnonpuisto, mikä Malawin pääkaupunki ja mikä projektikohteemme. Kuinkas moni osaisi vastata?

Tuulessa ja tuiskussa

Tuntuu välillä mukavalta, että on edes sen verran lukenut, että on päässyt sisätöihin... Tilitoimistotyökin tuntuu näillä keleillä ihan mukavalta pakkasen, lumen ja pimeyden keskellä. Koko ajan takaraivossa takoo ajatus kuntoilun aloittamisesta sekä varainkeruusta. Jutut paikallisissa lehdissä ja varsinkin Kalevassa on huomattu ja kommentteja on tullut kiitettävästi asiakkailta. Suurin osa on ollut tosi kannustavia ja ihastelevia, hyvän asian puolesta olemme liikkeellä. Tämä viikko vielä superkiirettä töissä, ensi viikolla jo vähän helpottaa ja voipi aloittaa kuntoilun. Päätin ilmoittautua Oulun Tervamaratonin puolikkaalle 22.5. Tervetuloa hölkkäämään kaikki muutkin...
Pertti

(h)ajatus

Minä kun pidän viisaista (h)ajatuksista ja lausahduksista, en voi olla nakkaamatta tännekin tätä joka jotenkin osuu ja uppoaa.

Se, minkä teemme yksin itseämme varten, kuolee mukanamme.

Se, minkä teemme muiden ja maailman hyväksi, jää elämään eikä kuole koskaan.

- Albert Pike -

Hatun nosto jo tukea antaneille

Vajaat neljä viikkoa kulunut ensi tapaamisesta ja tämän odotusajan vahvemmasta aloituksesta.
Mielessähän se liikkuu, vähän väliä, edelleen.

Siitä iso Kiitos teille jo lahjoituksen antaneet; tuntemattomat, lähipiiri, kaverit ja Te useat yritykset, jotka olette lähteneet upeasti matkalle mukaan, tukemaan Kapua hanketta. Jokainen euro kasvattaa auttamisen mahdollisuutta, tästä tulevat äidit Malawissa kiittävät.
Hienoa kun olette mukana, hankalaahan tämä olisi ilman teitä.

Mutta vielä on matkaa edessä ja tavoite on kaukana. Apua tarvitaan, siispä kerro kaverille kans :)
Silloin tällöin täällä netissä käydessä kolikko tai muutama nettipankin kautta. Pienistä puroista syntyy se meri.
Viitenumerot löytyvät "kapuajat" sivuilta tai sit ilman, kaikintavoin samaan pottiin Väestöliiton kautta tarvitsijoille.

Tämän odotusajan yks pikku tavoite on kohentaa kuntoani sekä pienentää vatsaani, tarkkaan mitaten, katsoen, punniten no ainakin toivoen suunta on oikea. Grammahan se on ensimmäinenkin lähteneistä ;0

Kiitos tsempeistä teille

perunakuokka vai partaterä?

9 kuukauden projekti on hyvässä vauhdissa, aamupahoinvointia ei ole (onneksi) ilmaantunut, eikä pahoinvointia oikeastaan muutenkaan. Aikaa lähtöön on reilu 7kk, tuntuu pitkältä ajalta mutta toisaalta hyvin lyhyeltä - riippuu katsantokannasta ja vertailukohteesta ;)

Noin kuukausi sitten olleen kuntotestin jälkimainingeissa lupasin kovasti aloittaa kuntokuurin - ja aloitinkin sen hommaamalla sykemittarin. Mittari toimii hienosti, tai ainakin se kello siinä - eipä ole muuhun käyttöön mittari vielä juuri päässyt. No joo, sitä kun ihminen polttaa liian montaa rautaa kerrallaan ja lepää liian vähän, luonto onneksi hoitaa asian pysäyttämällä, ja jos ei tajua pysähtyä hyvällä, pysäytetään sitten rajummin. Olen onneksi tämän jo oppinut ja hiljensin tahtia kerrasta, syyksi riitti pienet flunssan oireet - ja kun vaan otti tovin hissukseen, niin taas on ukossa virtaa. Umpihankeen siis!

On ollut upeaa nähdä kuinka hienosti ihmiset tämän tärkeän asian ovat ottaneet - siis kohteemme, ei minun pientä flunssaani ;)
Lienee siis monille päivänselvää että perushyvinvointi lähtee lasten hyvinvoinnista, ja mikäli äiti ei voi hyvin, on lapsellakin varmasti vaikeuksia.

Viikonloppuna messuilla puhuin tästä projektista hyvin monen kanssa ja ymmärsin itsekin vielä konkreettisemmin mitä hygienia tarkoittaa kehitysmaiden oloissa - ja kuinka pienillä satsauksilla oloja kohennetaan. Eräs nainen kertoi kuinka napanuora saatetaan katkaista samalla kuokalla millä nostetaan perunat, koska muutakaan teräasetta ei välttämättä ole.
Mitä maksaa steriili veitsi? Saisiko länsimaalaiselle hyvin pienellä summalla steriilit veitset yhden sairaalan koko vuoden synnytyksiin, ja montako ihmishenkeä voitaisiin säästää kappalehinnaltaan muutaman sentin veitsillä?

Olen hyvin kiitollinen että saan olla tällaisessa projektissa mukana ja omalta osaltani pääsen tekemään jotain konkreettista hyvinvoinin eteen.

-Anteliaisuutta on antaa enemmän kuin voi, ja
ylpeyttä on ottaa vähemmän kuin tarvitsee-

-Kahlil Gibran

Heräämisiä

Valkeakoskikin täällä heräilee pikkuhiljaa bloggailemaan - ylipäätään tuntuu, kuin olisi jonkinlaisessa (tällä kertaa hyvässä :-) ) unessa ollut aina siitä lähtien, kun tieto KAPUA-porukkaan pääsystä pompsahti sähköpostiin. Oikein ei taida vieläkään ymmärtää :-) Kaiken KAPUA-hyvän lisäksi pieni pää on täällä ihan pyörällä, kun tuli mentyä ja pakerrettua pitkään kalkkiviivoilla olleet maisterin opinnotkin loppuun vihdoin ja viimein. Sitä ollaan siis nyt niin "yhteiskuntahaahuilijaa", että! Nyt onkin tarkoitus kohdistaa jakamaton huomio kapuiluun.
Paikallislehdessä olin jo haastattelussa, minkä jälkeen projektia on saanut mukavasti selitellä kaikille kiinnostuneille. Tästä tämä pyörähtää kohta todenteolla käyntiin!

Kuntotesti tuossa pari viikkoa sitten oli jälleen hyvä herätys todellisuuteen, ja niin sitä minäkin olen alkanut entistä aktiivisemmin kävelemään työmatkani. Lisäksi jostain "kumman syystä" afro-tanssailu tuntuu entistä kiinnostavammalta, ja saunasiideritkin on hyvinkin pitkälti jääneet kaupan hyllyille. Tästä ilmeisen järkyttyneenä kroppa vähän protestoi, ja nyt flunssa-vihulainen riivaakin "hentoa" vartaloani, joten pari viime päivää on mennyt varsin vakaasti horisontaali-asennossa. Mutta sehän on tiennyt lisää aikaa flunssan jälkeisen liikunnallisen elämän jatkamisen suunitteluun, ja niinpä otin ja ilmoittauduin Vierumäelle ensi kuun ZUMBA-viikonloppuun. Tässäpä siis haaste teille, toveri-kapuajat: kaikki kynnelle kykenevät mukaan lannetta keikuttamaan ja toning sticksejä helisyttämään maaliskuun toisena viikonloppuna! :-)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Makes you wonder

I knew it would be exciting and fun to start working on something like this, but I think my brain and body and soul could never have anticipated the positive excitement this brings to my whole existence. Already, I have enjoyed fully and even more I ever thought. This is a perfect team and really our partners are the best. And this is just the start, I know. So what is actually coming??? Cannot probably even imagine that. And what all is possible in the world? As Richard Bach has written, "Every person, all the events in your life are there because you have drawn them there. What you choose to do with them is up to you". I think I have drawn the right people and chosen correctly in some occasions .... I am a really lucky one, must admit.

Tervehdys....

... Kapuasta kiinnostuneet, tämä on hyvä hanke, kertokaa kavereillenne vinkki sivuista.
Suvi on organisoinut hienon aatteen hyvääntarkoitukseen, jossa me tavallisetkin pääsemme kokemaan projektin alusta loppuun saakka.

Puolitoista viikkoa ryhmän "järjestäytymisestä" mikä sujuikin vauhdilla, oikeastaan ennen virallisen osuuden alkua. Puheen sorinaa, naurua ja yhteiset odotukset olivat aistittavissa.
HEI, mehän ollaan samanhenkisiä kaikki!! Kunnia myös järjestelytoimikunnan naisille, hyvähän meidän on jatkaa, upeaa varmaa työtä tekevät he.

Valintaraati on tehnyt ison ja vaikean työn omin perustein. Aina joku huippu jää pois, kuten nyt,,, Samoin kävi, kun J Jalonen pudotti meidänperän J Jokisen lätkän Olympia miehistöstä. Jussi otti sen ammattimaisesti, tiedä jos?
Kapua hankkeita tulee lisää ja onni voi potkaista hakijaa, yläikää ei ole tässä showssa. Mikä sitten lieneekin seuraava avustuskohde, ei kun hakemaan kun aika on. Tietoa löytyy näiltä sivuilta, siis seuratkaa.

Kuntotesti kertoi totuuden. Treenaus on ollut korkella sykkeellä, oma personal traineri (tyttäreni) sanoi kyllä tänään ett jatka vaan mutta lisää myös matalamman sykkeen treeniä. Illalla päättyi tuttu rypistys 27 tunnin aikana oli kolme tuntia OZ saliliikuntaa korkealla sykkeellä ja illan hämyssä puoltoista tuntia matalampaa umpihankea, on muuten lunta. Toki ne normijutut töitä ja unta lisäksi.

Ei ollut metsässä tai suolla kuu- tai lumiukkoa,, raikasta happea ja hiljaisuus ;)

Reijo

Innostus jatkuu juuhuuu

Viikko jo vierähtänyt ryhmän tapaamisesta, mutta miten upea fiilis edelleen ja innokas olen tämän hankkeen eteen töitä tekemään edelleenkin, varsinkin kun tuntuu että sain niin ihanan mukavan alun :-). Kävin korkean paikan leirillä Pyhällä harjoittelemassa kapuamista erilaisissa olosuhteissa, ja sain innostettua mukaan Ravintola Tsokan, joka on jo huipulla, ja Huttuhipun, joka on puolivälissä :-D. Tuntuu että tälle asialle on helppo saada sympatiaa ja ymmärrystä ja ihmiset haluavat vaikuttaa. Niinkuin todettu, niistä pisaroista se meri syntyy ja yhdessä on hienoa tehdä hyvää !