Tästä se lähtee, matka jonka sisällöstä ja mutkista ei (onneksi) ole tietoa, mutta hienolta tuntuu. On jotenkin epätodellinen olo, pikkuhiljaa alkaa vasta avautumaan kuinka hieno kokonaisuus tämä projekti oikein on. Usko on vahva siihen että ollaan oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, ja varsinkin oikealla asialla.

Huvittuneena katselin kuntotestin tuloksia, minä salskea nuorimies olen muka lähellä ylipainoista ja vyötärönympäryskin on jo riskirajoilla. Hah, sanon minä! Yllätyksenä ei tosin tullut se, että hapenottokyky ei ole parasta A-ryhmää, joskokaan ei nyt ihan huonokaan. Keskitasoisessa rapakunnossa siis.
Seuraavan 8 kk tavoitteena on saada parannettua kuntoa, paino nyt saa elää omaa elämäänsä, kunhan nyt itseni jaksan siirtää.

Vaarallista tosin tälleen julkisesti moisia huudella, kun ei sitten enää kehtaa pyörtää lupaustaan, ettei vaan tule valehdelleeksi julkisesti.